Luin kirjan Sieppari Ruispellossa, jonka on kirjoittanut J.D.Salinger. Jerome David Salinger oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka nousi suosioon kirjansa Sieppari Ruispellossa avulla. Kirja julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1951. Salinger on kirjoittanut useita teoksia, novelleja sekä romaaneja, joista on suomennettu vain kolme; Sieppari Ruispellossa, Yhdeksän Kertomusta ja Franny ja Zooey. J.D Salingerin teos Sieppari Ruispellossa nousi Times-lehden 100:n parhaan englannin kielisen kirjan listalle ja Modern Library lukijoineen nimesi sen yhdeksi sadasta parhaasta 1900-luvulla julkaistuista romaaneista.
Kirjan Sieppari Ruispellossa päähenkilö on Holden Caulfield, 16-vuotias poika, jonka ajatuksia ja maailmaa kirja purkaa. Kirjan merkittävin sivuhenkilö on Holdenin sisko, Phoebe. Kirjassa on myös useita muita sivuhenkilöitä, joihin lukeutuvat esimerkiksi Holdenin vanhemmat, kavereita vanhasta koulusta ja ihastus Jane Gallagher.
Kirjan miljöö keskittyy suurimmalta osaltaan New Yorkiin. Kapakat ja yöklubit ovat suuri osa Holdenin antamaa kaupunkikuvaa, mutta myös pieniä piristyksiä mahtuu mukaan, kuten eläintarha, jonne Holden vie Phoeben. Kirjan alussa miljöönä on Holdenin koulu Pencey Prep, ja sen asuntola.
Tarina lähtee liikenteelle siitä, kun Holden potkaistaan koulusta ulos huonojen arvosanojensa vuoksi. Koulun asuintiloihin hän ei voi jäädä ja päättää siksi lähteä New Yorkiin. Holden seikkailee pubista toiseen, vaikka tarkoituksena oli loppuen lopuksi mennä kotiin. Samaan aikaan tarina uppoutuu syvemmälle Holdenin mietteisiin. Kirjasta käy myös ilmi kuinka syvästi Holden rakastaa ja kunnioittaa pikkusiskoaan ja kuinka sisko on hänelle se järjen ääni jota hän kuuntelee. Kirjan juoni on oikeastaan enemmänkin selvittää Holdenin ajatusten sykkyrää kuin päästä tiettyyn päämäärään.
Kielletyksi kirjaksi Sieppari Ruispellossa päätyi aikanaan luultavasti sen suorasanaisuuden takia. Kirja puhuu esimerkiksi seksistä ja päihteistä aikaansa nähden liian avoimesti. Kirjan kielenkäyttö oli myös aikanaan aivan liian rajua, sillä Holden Caulfield jonka ajatuksiin koko romaani perustuu, käyttää varsin rajusti kirosanoja värittämässä maailmaansa. Kirjaan kohdistui järkyttävän paljon sensurointia. Kouluihin ei saatu hankkia kyseistä kirjaa ja julkaistuja painoksia sensuroitiin häpeilemättömästi. Vuosina 1966-1975 Sieppari Ruispellossa oli Yhdysvaltojen 10 sensuroiduinta kirjaa- listalla ensimmäisenä. Sensuuri jatkui vielä 1990-luvulle asti. Nykyään kirjaan suhtaudutaan avoimesti, niinkuin nykykulttuurissamme miltei kaikkeen muuhunkin ja se on vaikeuksien kautta kivunnut yhdestä sensuroiduimmista kirjoista klassikoksi.
Aloittaessani lukemaan kirjaa silmääni tökkivät slangisanat, joilla tekstiä oli maustettu. Suomentaja Pentti Saarikoski on suomentanut kirjan käyttäen helsinkiläisten työläisten slangia tuodakseen mukaan sitä henkeä, mitä alkuperäisessä teoksessa oli. Kirjaan on jopa laitettu mukaan oma slangisanasto, jotta ymmärtäisi lukemansa. Mielestäni slangin käyttö toi kirjaan pelkästään mauttomuutta. Jokainen "mä" ja "sä" sana häiritsi ja tuntemattomien sanojen sijainti tarinassa hidasti lukemista. Olisin mielummin lukenut kirjan englanniksi, ehkä silloin lukukokemus olisi ollut toisenlainen. Itse etsin myös kirjoilta usein seikkailukokemusta, jotain joka tempaa mukaansa. Tämä kyseinen kirja on kuitenkin enemmän maailmaa ihmettelevää pohdiskelua. Vaikka Holdenin ajatukset olivat jossain vaiheessa samalla aaltopituudella omani kanssa, en siltikään pitänyt kirjasta erityisemmin. Kirja vaatii kärsivällisyyttä sekä ymmärtäväisyyttä, minulta uupuu kumpaakin.
Sieppari Ruispellossa ei kuitenkaan ollut mielestäni mikään huono lukukokemus ja suosittelen kirjaa jopa ihan vain sen takia, että se klassikkona on osa yleissivistystä. Kirja tuo ronskiudellaan, uskaltavuudellaan sekä slangillaan erilaista näkökulmaa maailmaan. Toisille se nappaa ja toisille ei.
